1.4 tarkalleen Melanie muuttui takaisin riemukkaaksi vauhticavalieriksi. Kyllä tuota muutosta olen odottanut!
"Haamupennut" oli vielä imetettäväkin ja silloinkaan ei ulkona Melanien mielestä turhia kirmailla.
Voi elämä tuota naaraiden hormonaalista puolta! Valeraskausko muka täysin normaali tila?
Vuoden vaihteesta saakka huhtikuun alkuun ollaan niin varovaista liikunnallisesti, että monasti jo ajattelin NEIDIN sairastavan ties mitä sairauksia sydänviasta välilevytyrään.
Ainoa "lohtu" tässä tarkkailussani oli, ettei se kovin vakavaa kuitenkaan voinut olla, koskapa kaikki tarjottu ja itse lähes päivittäin kähvelletty sapuska katosi alta aikayksikön aina vaan pyöreämmäksi muotoutuvan prinsessani uumeniin.
No, vihdoin saan nyt huokaista helpotuksesta ja seurata onnellisena vauhtimimmin katoavia kiloja ja riemukasta laukkaa niin lintujen, jänojen kuin Simonen ja Titinenkin perässä pikaisesti katoamassa olevalla hangella.
Pikanttina lisänä tuli tänään myös kuivien lehtien perässä rynnistely mukaan Melanien kuvioihin.
Tavallaan raivostuttavaa, mutta aiempaan perässäni laahustavaan "mammaversioon" verrattuna melkeinpa suotavaa!
Kesäkuussa pitäisi sitten olla taas kiima-aika. Voih!
